PS / Anni Teerikangas
Natten är ännu ung -musikaali on todellinen Pietarsaaren oman kulttuurin suurteos.
Niin kauan kuin olen Pietarsaaressa asunut, olen tiedostanut vahvasti täällä elävän ja aktiivisen kulttuurielämän olevan yksi kaupunkimme todellisia vahvuuksia. Ensi-iltansa 2. 4. Schauman-salissa saanut Natten är ännu ung -musikaali näytti tämän totisesti toteen ja pisti liioittelematta parasta pöytään. Suuri produktio kokosi yhteen valtavasti osaamista sekä ammattitaitoa, ja lopputulos on kerrassaan valtavan upea.
Musikaali on osittain taiteellisesti lahjakkaan ja ahdistuneen nuoren miehen kehitystarina, ja osittain kuvaus Pietarsaaresta 1970-luvulla.
Lars Sundin alkuperäisromaania ei ole suomennettu, mutta Erik Nordbergin lavasovituksessa kuullaan muutama repliikki myös sillä ensimmäisellä kotimaisella. Teemat ovat kuitenkin niin yleismaailmallisia ja ”yleisjeppisläisiä”, että tarina kantaa kyllä, vaikkei kaikkia repliikkejä ymmärtäisikään. Opiskelijoiden suunnittelema lavastus on musikaaliin sopiva, askeettisen harmaa ja yksinkertaisen geometrinen unikaupunki, vähän vinksallaan oleva mielenmaisema johon tapahtumat sijoittuvat luontevasti.
Kummankin puoliajan aloittava ensemblen levoton liikehdintä luo katsojan mieleen kuvan psyykkisesti epätasapainoisen nuoren ihmisen alitajunnasta.
Pääteemoina ovat pikkukaupunkilaisen päähenkilön mielessä tiivistyvä ahdistus ja identiteettikriisi, sekä nuoren miehen levoton ja raju rakkauden kaipuu samalla kun nuorukainen ei tunne itseään vielä tarpeeksi hyvin tietääkseen mitä todella haluaa. Filip Vikström tekee päähenkilö Ekinä tasaisen vakuuttavan roolisuorituksen. Etenkin ”Mina tekst, mina rader, de är min poesi” laulettu repliikki näytelmän loppupuolelta toi Filipin näyttelijänlahjat esiin – ja loihti ajatuksiin kirjailijan sielun. Kuinkahan paljon kirjassa ja musikaalissa on Lars Sundia itseään?
1970-luvun Pietarsaari kuvataan pikkuporvarillisena kaupunkina jossa ei asioiden anneta olla, jossa kaikki tietävät kaikkien asiat, ja jossa jokainen lokeroidaan perheen sekä syntyperän mukaan valmiisiin rooleihin, ja luokkarajoja on vaikea murtaa. Kommunismi oli ajankohtainen yhteiskunnallinen ilmiö, jota kaupungin konservatiivisessa ilmapiirissä pidettiin pelottavana ja pahana, samalla kun osalla työväenluokan nuorisosta riitti vielä uskoa idealismin voimaan. ”Moottoripyöränkin voisi kollektivisoida” haaveilee Stena (Emil Lillkung), kun rahat eivät riittäneet omaan menopeliin.
Näytelmä esittelee Pietarsaaresta myös kaupungin pimeimmän puolen, uskonnollisen ahdasmielisyyden ja henkisesti väkivaltaiset uskonnolliset yhteisöt jotka henkilöityivät lavalla Stenan saarnaajaisässä.
Isä on pelottava pappishahmo, joka henkisellä ja fyysisellä väkivallalla alistaa ja pakottaa poikaansa tahtonsa alle, henkiseen murtumispisteeseen asti ja vielä vähän pidemmälle – lopulta traagisin seurauksin.
Ohjaaja Marco Luponero Lindholm ansaitsee kiitosta saadessaan nuoresta näyttelijäkaartista irti niin paljon hienoja näyttelijänsuorituksia. Lahjakkaista nuorista ehkäpä kirkkaimmin loistaa Lottaa esittävä Maria Wingren. Laulussa ”dumma dumma mig” Maria sai varsinkin hiljaa laulaessaan kuulijan hypnotisoitua kauniilla lauluäänellään ja tulkinnallaan. Korkealta ja kovaa laulaessa kuului vielä laulajan nuoruus – vähän lisää laulutekniikkaa ja tukea niin nekin äänet alkavat vielä soimaan terveellä tavalla. Lauluäänen lisäksi Maria ihastuttaa myös näyttelijänlahjoillaan.
Keskeisissä rooleissa esiintyvät nuoret suoriutuvat jokainen urakastaan kaikenkaikkiaan kunnioitettavasti. Heikoimmat lenkit roolisuorituksissa olivat vain koomisiksi sivuhahmoiksi tarkoitetut hahmot, joilla oli pari pientä repliikkiä siellä täällä, kun hauskuus sortui nuoruuden innossa ylinäyttelemiseen ja kiljumiseen.
Musikaalin suuruuden mitta on sen musiikki, ja säveltäjä Patrick Wingren on tehnyt valtavan hienon kokonaisuuden. Kauniita melodioita, upeita harmonioita, viimeiseen nuottiin asti mietittyjä ja sävellettyjä laulustemmoja – jopa kolmen jätkän autotallibändissäkin laulettiin kauniin kolmiäänisesti ”tjejer-gimmat”. Tamla-motown-pastissi oli herkullisen tyylitaitoisesti sovitettu, vaikkakin ylimeno siihen olikin vähän töksähtävä.
Upean työn oli tehnyt myös lavan alla soittava valtava orkesteri kapellimestareineen. Martin Segerstråle loihti tahtipuikollaan orkesterista ilmoille monia taianomaisia hetkiä. Orkesteri on viimeisen päälle hyvin harjoitettu, ja se soi montusta upeasti. Elävä orkesteri nostaa teoksen taiteellisesti korkealle.
Kuoron osuudet jättivät kuitenkin toivomisen varaa. Koko ensemblestä koostuva kuoro soi latteasti, se olisi voinut soida paljon paremmin yhteen. Näin suureen produktioon olisi kaivannut suurempaa ja muhkeampaa kuorosointia. Miesäänien vähyys kuului soinnissa, ja yksittäisiä ääniä kuului läpi. Kuorolla oli myös ajoittain vaikeuksia pysyä montussa soittavan orkesterin kanssa samassa tahdissa. Mukana ensemblessä oli myös tyttökuoro jonka kirkasta sointia olisi voinut käyttää paremmin hyväksi.
Virkistävällä tavalla aina välillä kokonaisuutta rikkoi lavalle tangoava parivaljakko Annika Mylläri ja Sören Lillkung, kirvoitellen nauruja yleisöstä tanssiessaan latinorytmien tahdissa lavalle ja pois. Paritanssi oli kuin symboli kampuksen ja Schauman-salin yhteistyöstä ja yhteisestä ponnistelusta musikaalin tuomiseksi yleisön eteen. Ekin vanhempina duo kiljahteli oopperaäänillään komentoja pojalleen Ekille, mikä johti Ekin ahdistuksen lisääntymiseen ja aina vain paheneviin konflikteihin vanhempiensa kanssa.
Helsingin vilinää kuvattiin erittäin taidokkaasti lavalla koreografian ja tanssin avulla, ja toinen erityisen vaikuttava yhteiskohtaus tanssittiin kappaleen Skriva tahtiin. Myös näytelmän tunnetiloja tanssin avulla peilaileva nuori tanssipari loisti kauniissa koreografiassa. Toimivan ja vaikuttavan koreografian teki Ida Holmlund.
Vahvimmaksi ja kauniimmaksi melodiaksi nousi ”Du kan aldrig lämna Jeppis”, laulu johon kiteytyi paljon musikaalin sanomaa: Et voi koskaan lähteä todella Jeppiksestä vaikka lähdet pois. Jos et tee rauhaa sen kanssa se jää sieluasi riivaamaan. Jos teet rauhan kaupungin kanssa, voit mennä minne vain… Jeppis on siis kuin sielun peili – jos oma identiteetti on kriisissä, on helppoa syyttää pikkukaupunkia pimeäksi rotankoloksi ja paeta. Mutta omaa itseään ei pääse pakoon, eikä omia juuriaan voi kieltää kun ne ovat ihmiseksi kasvattaneet. Mutta kun tekee sovinnon itsensä ja juuriensa kanssa, huomaa päähenkilö Ekin lailla ettei tämä Jeppis olekaan ihan sellainen rotankolo mitä ensin kuvitteli.
Meillä on hieno, kulttuuria täynnä oleva kaupunki. Ja sitä kulttuuria löytyy paljon myös kampuksen luoman kuplan ulkopuolelta. Toivon että kaikki, myös päättäjät, heräävät huomaamaan ja arvostamaan tätä kulttuurin rikkautta ja todellista voimavaraa joka meillä on täällä pienessä kaupungissa nimeltä Jeppis. Kaupungista ja sen valtavasta luomisvoimasta saa olla todella ylpeä.
Rooleissa
Filip Vikström – Erik Eki Bergman
Filip Rosengren – Rosenbaum
Maria Wingren – Lotta
Joel Forsbacka – Frasse
Emil Lillkung – Stena
Victor Strömbäck – Grels
Annika Mylläri – Ekin äiti
Sören Lillkung – Ekin isä
Fanny Forsande – Suzie
Julia Löf/Tove Nyberg – Gunnel
Emilia Backman/Daniela Dahlvik – Ekin täti
Astrid Stenberg – Lääkäri
Lars Brunell – Portsari
Ensemble
Karoliina Forsén
Alexander Granvik
Rachele Greco
Elin Kackur
Maria Miia Lahtela
Emma Lassila
Tanssijat
Johannes Lindvall
Masha Johansson
Ohjaus: Marco Luponero Lindholm
Libretto: Erik Norberg
Säveltäjä: Patrick Wingren
Kapellimestari: Martin Segerstråle
Musiikkiavustaja: Macke Söderström
Koreografia: Ida Inxi Holmlund
Valosuunnittelu: Tobias Lönnquist
Valoteknikko: Nathaniel Snethlage
Valaistusavustaja: Michel Ruths
Valolaitteisto: Hire Rentals
Äänisuunnittelu: Frontline Audio AB, Dennis Lindén, Stanley Lönnquist, Anders Häggblom
Pukusuunnittelu ja puvustus: Madeleine Asplund, Jenny Le (työharjoittelijat Optimasta)
Graafinen suunnittelu: YH Novia/ programmet för grafisk design
Lavastus: YH Novia/programmet för rumsgestaltning
Yleisötyöntekijät: Ida-Maria Rak, Birgitta Snickars von Wright
Tuottajat: Elin Westerlund, Anna Öhman-Ahlsved, Pietarsaaren seudun musiikkiopisto, Schauman Hall
Yhteistyökumppanit: YH Novia, Yrkesakademin i Österbotten, Wasa Teater, Schauman Hall
Nuoret laulajat ja näyttelijät esiintyvät Jeppis-musikaalissa loistavasti.
Lue e-lehti