Quantcast
Channel: Pietarsaaren Sanomat
Viewing all articles
Browse latest Browse all 5895

Terazzolle hyvästit, koko juttu

$
0
0

Facebook -kutsu tavoitti tuhatpäisen entisten nuorten joukon hyvästelemään Terazzon. Kuva: Jonas Brunnström

Sonja ja Antti Nordström tulivat kaupungille autolla, aivan kuten silloin ennenkin, 80-luvun lopulla. Kuva: Tiina Manninen

Pietarsaari. Pitkä, pitkä autojono matelee keskustan kaduilla ja pakokaasupilvi leijuu sakeana Isonkadun yllä. Terazzon kulmille saapunut väki vilkuilee ohiajavia autoja. Näkyykö tuttuja?
Näkyyhän niitä, ja paljon. Ainakin tuhat entistä nuorta on saapunut jättämään jäähyväiset Pankkitalolle Facebookin kautta keskiviikkona järjestetyssä Nyt tai ei koskaan -tapahtumassa.

– Eihän täällä kaupungissa ole näkynyt näin paljon liikennettä vuosiin, Jaakon Päiviä lukuun ottamatta, toteavat Carola Sundberg ja Jouko Korkea-aho.
Heille rundin kiertäminen sujuu vanhasta muistista. Tosin edellisestä alkaa olla jo kolme vuosikymmentä. Silloin, 80-luvulla, kaupungilla käytiin joka perjantai- ja lauantai-ilta, melkein joka keskiviikko ja joskus myös sunnuntaisin.
– Tämä oli tapana viikonloppuisin, tänne tultiin tapaamaan tuttuja ja tyttöjäkin. Yleensä oltiin liikkeellä autolla, Edsevöstä kun tultiin, ja sitten kun tuli tarpeeksi ikää, käytiin ravintoloissa, Jouko kertoo.
Pietarsaarelaistyttönä Carola kiersi kaupunkia ystäviensä kanssa kävellen, Terazzon kulman kautta ympäri ja ympäri. Nuoria oli silloin paljon kaupungilla, muualle ei tarvinnut välttämättä mennä tuttuja tavatakseen.
80-luvun alussa nuoruuttaan viettäneet Kirsi Allonen, Tiina Gäddnäs ja Seppo Kirsilä seisovat paikassa, missä ennen kiemurteli pitkä Kellarin jono. Kellariin jonottaminen on muisto, joka yhdistää varmasti kaikkia seudun entisiä, nyt jo keski-ikään ja vanhemmaksikin ehtineitä nuoria.
– Kuudelta piti tulla jo jonottamaan, jos halusi ajoissa päästä sisään. Muistan yhdenkin Tapaninpäivän illan, kun jonotin Kellariin neljä tuntia 24 asteen pakkasessa. Välillä oli pakko päästä pissalle ja silloin vain sanottiin kaverille, että varaa paikka, Seppo muistelee naureskellen.
Tiina on aloittanut Terazzon kulmilla parikin seurustelusuhdetta ja myös nykyisen miehensä kanssa taival alkoi näillä paikkeilla 28 vuotta sitten.
Toki entisajan nuoret tekivät muutakin kuin kuleksivat kaupungilla ja jonottivat Kellariin.
– Nyykaapissa oli tanssit joka toinen viikonloppu ja kesäisin Forsbyssä. Sinne aina liftattiin. Ja käytiinhän me tansseissa Evijärvellä ja Lappajärvelläkin, Kirsi ja Tiina muistelevat.
Nykyisin ei enää kukaan liftaile minnekään ja kaupungin kuuluisa katurallikin on hiljennyt. Selityksen kaupungin iltaelämän hiipumiseen kolmikko hakee nykytekniikasta.
– Ne on ne tietokoneet ja kännykät. Ei viitsitä enää lähteä kotoa minnekään.
Moni katuralliin osallistuva onkin ottanut jälkikasvunsa mukaan näyttääkseen heille, miten äiti ja isä nuoruuttaan viettivät. Sonja ja Antti Nordströmin auton takapenkillä istuvat lapset Elina ja Onni eivät välttämättä katurallille kuitenkaan lämmenneet.
– Elina juuri ihmetteli, mitä ihmettä te oikein teitte, kun ei ollut edes kännyköitä joita räplätä.

”Muistan yhdenkin Tapaninpäivän
illan, kun
jonotin Kellariin neljä tuntia 24
asteen pakkasessa.”
Seppo KirsilÄ

Mutta me hän juteltiin, kuunneltiin musiikkia ja kyylättiin muita, Sonja nauraa.
Nuorena miehenä Antti kiersi katuja Datsun Cherryllä. Nyt alla kiiltelee Citroen C5. Muuten meno on aika lailla samanlaista: bensaa kuluu ja ajo on matelua.
– Puoli tuntia kesti ajaa tuolta kirkolta torin kulmalle. Ohiajavaa autoletkaa seuraavat Mustassa Maijassa istuvat poliisit Niclas Lillkvist ja Joel Lampa. Vaikka väkeä on rutkasti liikkeellä, meno on rauhallista.
Joel Lampa on niin nuori, ettei ole katuralliin itse osallistunut eikä siihen poliisinakaan törmännyt. Myöskään Niclas Lillkvistin ei ole tarvinnut siihen virkatehtävissä puuttua, mutta muuten ilmiö on hänelle tuttu.
– Nuorena täällä itse kiersin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, aina viikonloppuisin ja keskiviikkoisin. Olisi se hienoa kun nykynuorisokin saisi kokea saman, hän huokaisee.
Nykyään katurallia ei enää ole.
– Kyllähän täällä aina jonkin verran liikennettä on viikonloppuisin, mutta hyvin vähän. Ei edes niin, että jonoja muodostuisi, poliisit kertovat.
Joku on sytyttänyt muistokynttilät Kellarin oven eteen. On aika jättää jäähyväiset talolle ja ajalle, joka ei koskaan enää palaa.

Tiina Manninen

Paljon iloa ja haikeutta oli ilmassa, kun entisajan nuoret lähtivät kaupungille jättämään jäähyväiset Toritalolle. Ilo tuli tuttujen kasvojen näkemisestä, haikeus vanhoista, hyvistä muistoista. Niitä jakoivat myös Carola Sundberg ja Jouko Korkea-aho, joka tässä tapaa jälleen yhden vanhan tutun. Kuva: Tiina Manninen

Tunnelma on sama, joka täällä silloin aikoinaankin oli. Sitä on omalla tavallaan ikävä, Kirsi Allonen, Tiina Gäddnäs ja Seppo Kirsilä kertoivat. Kuva: Tiina Manninen


Lue e-lehti

Viewing all articles
Browse latest Browse all 5895

Trending Articles