Kaarina Millasnoore, 87, sanoo ystävien tehneen hänet onnelliseksi. Toisen auttaminen ei ole itseltä pois, päinvastoin, hän selittää.
Kaarina Millasnooren punainen matkalaukku odottaa pakattuna lähtöpäivää. Edessä on kylpyläreissu Viroon. Nyt hän on vapaa lähtemään. Siitä on kaksi vuotta, kun hänen rakas Saimi-ystävänsä kuoli Koivurinteen palvelukodissa. Lähes 18 vuotta Kaarina kävi päivittäin Saimin luona. Tämän voinnin huononnuttua hän nukkui kaksi vuotta yötkin ystävänsä turvana.
Kaarina sanoo kaipaavansa Saimia, ”ihanaa ihmistä”. Ruokaa laittaessaan hän tahtoo tulla tehneeksi sitä kahdelle.
– Vein ruuan Saimille, koska samallahan yksin asuva tekee sitä kahdelle, hän kertoo.
– Äiti sanoi, että kun menee työelämään joka talossa ovet aukeavat eri suuntiin. Elämän myötä olen ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, Kaarina Millanoore selittää.