Silmäkkäin tavatessa Martta Perkkiö ei vastaa mielikuvaa yhdeksänkymppisestä näkövammaisesta vanhuksesta.
– Minua on aina luultu nuoremmaksi kuin olen. Kyllä se on harmittanutkin, hän naurahtaa.
Nykyään hän kertoo elävänsä melkein yksin. Se ei tosin häntä juuri kiusaa. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että hän tottui jo lapsena olemaan paljon yksin.Lue e-lehti
↧
Jo lapsena olin paljon yksin
↧